Suoraan kuin sisustuslehdestä - tai sitten ei


Minä rakastan sisustuslehtiä.

Tai no, tarkemmin ottaen, poden syvää viha-rakkaussuhdetta niitä kohtaan. Miksi? Siksi, ettei oma asuntomme koskaan näytä sisustuslehden viimeisen päälle sliipatuilta kodeilta. Mutta ihan oikeasti - kenen asunto muka oikeasti näyttää joka päivä, kellon ympäri, täydelliseltä?

Yksin asuvalta se ehkä jotenkuten vielä onnistuisi. Jos yhtälöön lisätään puoliso, lemmikit ja lapset, Glorian kodin luomukset alkavat tuntua aika kaukaisilta.


Olen luonteeltani A-tyypin ihminen ja perin perfektionismin jo geeneissä. Meillä lapsuudenkodissa kotoa ei saanut istua sohvallekaan laittamatta perseen ja penkin väliin pehkinalusta tai pyyhettä, ettei sohvan kangas pilaantuisi. (Tämä oli järjetön linjaus mielestäni lapsena.) Äitini äiti, pian 88-vuotias Mummini, kerää edelleen lattialta joka ikisen pölypalleron, joka eteen osuu. Hänen luonaan käy kerran viikossa siivoja, mutta tottakai Mummi siivoaa hiki hatussa jo ennen siivoojan saapumista, ettei tarvitsisi hävetä niitä mahdollisia pölyhiukkasia tai kengistä eteiseen kantautuneita kiviä.

Voisi siis sanoa, että minulla on sukuvika.

Kuvan lähde.

Parasta sisustuslehdissä on niistä syntyvä ristiriidan tunne: "Oi, noin kaunista tahdon itsellenikin!" vs. "Ihan kuin tuossakaan torpassa näyttäisi päivittäin noin nätiltä." Saahan lehdistä paljon kauniita vinkkejä kotiin, mutta ne kaikin puolin stailatut kuvat kiukkunaurattavat. Ja juuri siksi minä sisustuslehtiä luen.

Sama pätee sisustusblogeihin. Blogosfääri on täynnä toinen toistaan upeampia koteja, ihania inspiraation lähteitä. Mutta haluaisin joskus nähdä oikeankin todellisuuden - sen, jolta kämpässä on ennen kuvien ottamista näyttänyt.


Tähän postaukseen päätin lavastaa kämpästämme muutamia sisuslehtimäisiä kuvia. Ja tosiaan: ei, meillä ei yleensä näytä tältä. Vaikka oma OCD:ni pakottaakin siivoamaan aina kun mahdollista (ja jossain määrin jopa nautin siitä!), tulee päiviä ja viikkoja, ettei siivoamiselle juurikaan jää aikaa.

Myös koira ja teinin tasolle siivousasioiden suhteen jämähtänyt mies pitävät huolen siitä, että vasta siistitty ja puunattu kestää valokuvakelpoisena noin 10 minuuttia.

Aloitetaan keittiöstä:




Aiemmasta postauksesta tuttu eteisen kippohan se siinä keittiönpöytää koristaa. Yleensä siinä kasvaa tusinakaupalla kaikenmoista kippoa, mutta lavastamisen nimissä kiikutin tuon luomuksen pöydän päätyyn.

Ja sitten olkkari:

 


Jatkona on tulossa postaus siitä, miltä kulissien takana tavallisesti näyttää 😎

-M

Comments

Post a Comment

Suosituimmat postaukset

Projekti akvaario: Vuosi tankin elämää

Image
Ei oma pyttyni, mutta suunnilleen yhtä pahalta se kalastoltaan näytti. Sain ensimmäisen akvaarioni noin kymmenenvuotiaana. En enää muista sen kokoa, mutta tuskin se kahtakymmentä litraa enempää oli. En tiennyt akvaarion hoidosta yhtään mitään. Putsasin tankkia silloin kuin muistin, tyypillisesti pari kertaa vuodessa jättisiivouksen nimissä: hulautin kalat ja kasvit ämpäriin, jynssäsin kivet, kannot ja koristeet pesuaineella puhtaaksi, pesin pohjahiekan ja suodattimen tulikuumalla vedellä ja huuhdoin itse akvaarion jollain Fairyn tapaisella, jottei sinne varmasti jäisi likaa. Ihme kyllä, yllättävän moni kala polski pitkälle elämässään. Se, miten väärissä oloissa ja käsittämättömillä kombinaatioilla ne elelivät, oli huikeaa. Muistan ainakin yksinäisen seeprakalan, kiintiöpartamonnin, albiinomonnisia sekä miljoonakalayhdyskunnan - 20-litraisessa pytyssä. Valokuvia tuosta katastrofista ei löydy, ja ehkä hyvä niin. Loppusyksystä 2017 elämääni iski akvaarion kokoinen aukko. E
Read more

Eteisen kippo: päivitys, osa I

Image
Pykäsin noin kuukausi sitten eteisen tasolle paludaario-henkisen kasviasetelman . Alun alkaen se näytti tältä: Sain akvaarioryhmässä pian palautetta kuvan julkaistessani, että kasvit tulisivat kuolemaan ilman ilmastinta tai suodatinta. Se pitänee täysin paikkansa akvaariokasvien kanssa, mutta tuon purkin rehut (tuolloin kultaköynnöstä ja viirivehkaa) eivät ole varsinaisia vesikasveja; oikeastaan vain niiden juuret viihtyvät vedessä. Kuten aiemmin mainitsin , olin kasvattanut kaikille asetelman kasveille pitkät vesijuuret ennen kuin sidoin ne juurakkoon ja oksaan. Ensimmäisen vedenvaihdon tein noin 10 päivää asetelman pönötettyä purnukassa. Vesi oli muuttunut hieman rusehtavaksi mopani-juurakon takia, mutta itseäni värjäytyminen ei haittaa - onpahan luonnonmukaisemman näköistä. Muita ongelmia en havainnut: kaikki lehdet voivat hyvin, ja vedenalainen juurakko oli kasvanut hurjasti. Tällä viikolla tein seuraavan vedenvaihdon. Tällä kertaa kaksi lehteä, yksi kultaköynnöksen ja toi
Read more

Posti toi perheenlisäystä

Image
Löysin muutama viikko sitten suomalaisen nettikaupan, www.viherkasvit.net . Itseni tuntien tiesin jo ennen sivun aavaamista, että ostoskoriin tarttuisi rehu poikineen - ja eilen hain paketin Postin noutopisteestä kotiin. Sivusto oli täynnä toinen toistaan ihanampia kasveja, joista kohtuullisen määrän valitseminen oli melkoisen työn takana. Lopulta päädyin tilaamaan kolmea lajiketta: haspansädekaislaa , pikkuruista helmivillakkoa ja monstera karsterinumia (sp. Peru) . Ylimmässä kuvassa koreileva haspansädekaisla on läheistä sukua Cyperys helferille , suomalaisittain sarakaislalle, joka on melko yleinen akvaariokasvi. Sitä löytyy myös omasta tankistani: Haspansädekaisla on akvaariosukulaisensa lailla varsin perso vedelle: sen juuret eivät koskaan saa kuivahtaa. Nettiä selatessani havaitsin, että moni akvaristi oli saanut kaislan kasvamaan akvaariossaan kauniisti, pisimmät oksat pintaa yläpuolta koristaen. Myös omassa pöntössäni ajattelin kasvaa sitä - jos se ottaa onnistua
Read more