Tällä viikolla hain 80-litraiseen lähellä asuvalta kanssaharrastajalta ison kasan salviniaa pintaa koristamaan. Salvinia toimii kivasti hunajarihman kaipaamana pintasuojana. Lisäksi se hillitsee levien kasvua kahdella tavalla: runsaalla ravinteiden käytöllään sekä peittämällä jonkin verran kasveihin kohdistuvaa valoa (Arcadian ledit ovat osoittautuneet tehokkaiksi!) Jos punertavat rehut alkavat kuitenkin nahistua tai menettää väriään valon puutteen takia, vähennän salvinioiden määrää. However, toistaiseksi kokonaisuus on omaan silmääni juuri passeli. Alla muutamia kuvia kasveista:  Ja sitten pöntön kuningattaresta, joka paljastuikin omien arvioideni vastaisesti tytöksi (kiitos Facebookin loistava Akvaariot-ryhmä !): Ja sitten pikkuruinen uusi nanotankkini , jonka hain torstaina kotiin. Litroja tuossa on vain muutamia, enkä luonnollisestikaan aio lisätä sinne mitään elävää. Pytty tulee makuuhuoneeseemme yövaloksi. Sisustin purkin mustalla hiekalla, mustavalk

Ei oma pyttyni, mutta suunnilleen yhtä pahalta se kalastoltaan näytti. Sain ensimmäisen akvaarioni noin kymmenenvuotiaana. En enää muista sen kokoa, mutta tuskin se kahtakymmentä litraa enempää oli. En tiennyt akvaarion hoidosta yhtään mitään. Putsasin tankkia silloin kuin muistin, tyypillisesti pari kertaa vuodessa jättisiivouksen nimissä: hulautin kalat ja kasvit ämpäriin, jynssäsin kivet, kannot ja koristeet pesuaineella puhtaaksi, pesin pohjahiekan ja suodattimen tulikuumalla vedellä ja huuhdoin itse akvaarion jollain Fairyn tapaisella, jottei sinne varmasti jäisi likaa. Ihme kyllä, yllättävän moni kala polski pitkälle elämässään. Se, miten väärissä oloissa ja käsittämättömillä kombinaatioilla ne elelivät, oli huikeaa. Muistan ainakin yksinäisen seeprakalan, kiintiöpartamonnin, albiinomonnisia sekä miljoonakalayhdyskunnan - 20-litraisessa pytyssä. Valokuvia tuosta katastrofista ei löydy, ja ehkä hyvä niin. Loppusyksystä 2017 elämääni iski akvaarion kokoinen aukko. E